Hey guess what

Elikkä meikä lähtee taas! Viikon verran pitäis Helsingin puolella evakossa kuluttaa, pieni hermoloma töistä ja kaikesta on ihan paikallaan. En olekkaan ihmisiä hetkeen nähnyt niin nyt otetaan ilo irti oikein kunnolla!! Toivotaan että hengissä selvitään!

Sokka irti

Kuuden työpäivän jälkeen koitti ansaittu vapaapäivä ja sehän luonnollisesti meidän piireissä tarkoittaa vain yhtä asiaa!

Aikalailla sitä samaa soppaa mitä yleenstä neitien kanssa viihteelle lähdettäessä eli lapasesta lähti ja lujaa.

Saatiin uusia tuttavuuksia ja nyt joka lihas on tanssimisesta kipeänä enkä pysty tuolla vammanilkalla kunnolla käveleen mutta hei, kerrankos mulla on aikaa lähteä tyttöjen kanssa ulos niin sillon otetaan kaikki irti! Thanks girls!

And in this sea of scars the first cut is the deepest

Tää kyseinen perjantai oli harvinaisen kaunis, aurinko paistoi koko päivän ja yhtälailla aurinkoa paistoi myös mun mieli KOSKA

... tämmöinen rakkauspakkas ilmestyi tänään. Jouduin odottamaan muutaman tunnin ennekuin pääsin sitä kuuntelemaan (töissä juoksinkin kovempaa kuin koskaan ennen) ja voi luoja, olin tehnyt itselleni pesän tohon lattialle ja kääräissy viereen kaikenmaailman herkkuja tätä arvokasta hetkeä varten. Kahvi jäähtyi ja herkut jäi itkemiseltä syömättä, mikä on munlaiselta herkkuperseeltä aika big miracle mutta hei kyseessä on kuitenkin bändi joka on merkannut mulle enemmän kuin mikään muu koskaan. Jos koskaan tuun samaan lapsia niin tältä se ylpeys varmaan tuntuu.

stuff & things

Otikson vitsi ei vanhene koskaan just saying
Pientä päivitystä hien ja kiireen keskellä. Rikoin tuossa yksi päivä hiustenkasvatuslupaukseni (again) ja saksin itselleni sen himoitun otsatukan! Paskempi homma onkin se ettei se pysy oikein kuosissa, pyörre hiuksissa rikkoo vähän tunnelmaa ja koska hiukset muutenkin tuppaa elämään ihan omaa elämäänsä niin..
Toisena aiheena onkin nuo saamani korut. Sukulaiset olivat Thaimaassa käymässä ja tuoneet mukanaan tuollaiset kivat pikku korvikset ja yllättävän painavan kaulakorun. Rakastuin samantien ♥
Eipä tässä nyt muuta, vielä pari päivää pitäis jaksaa juosta töissä ennen seuraavaa vapaapäivää. Ruumis ja mieli alkaa pikkuhiljaa prakaan alta mutta hei ehkä mä jaksan!

Who the fuck is Edward?

Noniiiin! Palauduin takaisin Helsingin mailta eilen vasta keskiyön paikkeilla ja tänään oli kuuden aikaan aamusta jo herätys niin kirjoitan reissusta tälleen näin jälkikäteen.

Koko reissunhan voisi tiivistää siten että leffoja tuli katteltua ja vammattua tuli enemmän kuin tarpeeksi. Mentiin joka yö lähemmäs neljää nukkumaan ja jutut oli sitten sen mukaisia..

Torstaista en muista oikein mitään, naurettiin Hesarille ja Eerolle, syötiin ja katottiin vissiin Wes Craven's New Nightmare ja vähän kaikkea muitakin pikkupätkiä. Minnan hiukset vaihtoi väriä punaiseksi ja Alepassa olisi tarjolla kahvia (tai mehua) ja ilmapalloja mutta jäin ilman kun ei ehditty ajoissa paikalle. :((

Mutta perjantaina! Perjantaina ehdin pikaisesti näkemään pikkuveljeä joka oli sivarista viikonloppulomille palaamassa ja sitten oli Hansel & Gretelin enskari - ja siellähän me oltiin 3D lasit naamassa (oonko kertonut miten paljon vihaan kun kaikki on nykyään 3D kamaa..?) ja ihan tosi sama se mitä kriitikot ovat valittaneet se leffa kannattaa käydä katsomassa! Näyttävä toimintapläjäys uhhh silmiä hivelevää. Turhan lyhyt ehkä, olisihan sitä pidempääkin voinut katsoa.
Loppuilta meni hyperventiloidessa ja päätettiin vähän keventää tunnelmaa katsomalla 28 viikkoa myöhemmin. EN TIEDÄ VIELÄKÄÄN OLIKO SE HYVÄ VAI HUONO IDEA puolet leffan ajasta hoin ääneen "hyivittua" ja toisen puoliskon itkin joko Jeremyn tai Robertin perään. Hianoo, no jälkimmäisen kohdalla astuin ainakin fanikaapista virallisesti ulos hurraa hurraa muut ihmiset pariutuu, minä kerään miehiä fanipojan koriin. Kelpaa mulle.

plus naurettiin hetken aikaan kun ensin otin tän leffan jälkeiset tunnelmat -kuvan..

.. ja sit mentiin lisämatskuihin ja?? tää ilme vissiin kertoo leffasta enemmän kuin tarpeeks

 Lauantaina ei tullut tehtyä oikein mitään normaalista poikkeavaa. Kampin edustalla jaettiin ilmaista suklaata ja joku hillui lehmäasussa. Olisin halunnut yhteiskuvan mutta kun liikaa ihmisiä :( Lisäksi koitin koko reissun ajan metsästää uusinta NME lehteä (koska Hurts) mutta eihän mistään löytynyt kuin vain aikaisempaa numeroa? Nice.

Lauantain kohokohta oli tietysti Putous ja taidettiin muutama leffa taas vaihteeksi katsastaa (osiossamme "Ai tässä on tää ja tää tyyppi" jota seuraa jatko-osa "Kaikki suosikkihahmosi kuolevat") ja sunnuntai kului lähinnä pakatessa ja hidasta kuolemaa tehdessä. Piti veljeäkin nähdä pikaisesti mutta tyypilliseen tapaani myöhästyin pikkuisen. Oho.

 Mutta niin, olisihan sinne voinut ihan asumaankin jäädä mutta arki kutsui. Sunnuntain sitten siinä iltayhdeksän aikaan hyppäsin junaan 10 euron tarjouslippuni kanssa ja Tampereelle saavuttaessa juna oli - ylläripylläri - myöhässä, ja veren maku suussa sain juosta loskapaskassa Keskustorille mutta ehdin kuin ehdinkin viimeiseen bussiin. Jälleen kerran. 

Tavarat säilyy matkalaukussa hyvinkin todennäköisesti vielä ensi kesään asti, ainakin itseni tuntien. Ei tarvitse sitten seuraavaa reissua varten pakata hehhe!

Bonuksena vielä:

Tää ilmejutu oli siis tosi hauska ja lähti lopulta vähän lapasesta terve.

Ja juna kulkee vaan

Niin, meikä herää huomenna aikaseen ja lähden muutamaksi päiväksi kohti Helsinkicityä Minnan aka Stigumänin seuraksi. Tarkoituksena olisi katsastaa tuo ensi-iltaan tuleva Hansel & Gretel: Witch Hunters, voi luoja oon odottanu varmaan vuoden verran jo tota leffaa. Nahkaa toimintaa ja hei Jeremy Renner, kelpaa meikälle.
Palaan asiaan loppuviikosta!

PITÄKÄÄ MUSANNE

Niin, ei tässä nyt sen kummempia ole sattunut. Aloin viimein väsäämään tuota Little Reasons To Smile projektia joka piti jo tammikuussa aloittaa, ja sunnuntaina istuin porukoilla kuohuviinilasi kädessä katsomassa Jussi Gaalaa JA AIVAN ODOTTAMATTA SUOMALAINEN SUOSIKKIPOIKANI EERO RITALA MENI JA PÄIHITTI LOIRIT JA EDELMANIT "PARAS MIESPÄÄOSA" KATEGORIASSA!?!??! No offence at all, todellakin ansaittu voitto mutta tulihan se aika puskista. Jösses sitä huudon määrää. Hianoo mies itkin onnen kyyneleitä.

Ps: Onnen kyyneleistä tuli mieleen että valutin meikkini pitkin naamaa tämän videon ilmestyttyä.

Pieniä juttusia

Näin hiljaisina aikoina, kun päivät menee lähinnä töistä kotiin ja nukkumaan -periaatteella eikä mitään kirjoittamisen arvoista tapahdu, on hieman vaikeaa repiä mitään mutta voihan näistä pienistäkin elämän arjen tapahtumista kirjoittaa.

Eilen nimittäin työpaikan pukkariin astuessani huomasin nurkkapenkin, jonka päälle oli pinottu vaatteita ja tämän pinon päällä oli lappu OTTAA SAA JOS KELPAA

Ja totta kai kieli pitkällä kävin pinon kimppuun kuten aina silloin kun ilmaista tavaraa - ja varsinkin vaattetta - on tarjolla ja kas kummaa löysin kuin löysinkin jotain!

Tämmöisen söpöläisen vein mukanani, kiitoksia vain arvon talon työntekijä joka sen hylkäsit voin ilmoittaa että se sai hyvän kodin! En tosin ole vielä sovittanut, taidan kuitenkin käyttää pesussa ennen käyttöä..


Ps. Mitä tehdä kun joku kärsii hiuskriisista ja himo tarttua saksiin/soittaa parturille vain yltyy mutta on kuitenkin luvannut itselleen olla koskematta peruukkiinsa tämän vuoden puolella? Jollakulla tarkoitan tietenkin itseäni, mutta aghh en kestä.

tick tock

No niin, näin kivasti yön läpi valvoneena voisin pistää tämänkin "projektin" vihdoin aluilleen.

Eli näin alkajaisiksi - hei ja tervetuloa, arvostan kiinnostustanne pientä ja mitätöntä elämääni kohtaan jonka eri käänteistä olisikin tarkoituksena tänne nyt kirjoittaa!

Meikä on Jenni, useimmat kutsuvat joko Raneksi tai Planiksi (+ erilaiset muut miehiset ja vähemmän miehiset nimivariaatiot) ja ylläpidin aikoinaan aika pitkäänkin Who ate my homework? -blogia. Se sitten vähän kuivahtikin kasaan kun oli tarkoituksena blogia uudistaa.. No, tässä se uudistus, kivasti näin vuoden hiljaiselon jälkeen.

Tää blogi tulee todennäköisesti olemaan täynnä kissoja, vammaista huumoria ja vielä vammaisempia ihmisiä, keikkoja, reissuja ja kulttuuria, pakkomielteistä fanikriiseilyä milloin mistäkin aiheesta (musiikki, elokuvat, tv-sarjat, tietyt näyttelijät ect.) epämääräistä valitusta ja elämää noin niinkun yleensä. Kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä.

siinä tää kaalikääryle, suht. normaali versio mutta älkää antako sen hämätä

 Koska mulla on jotain pakkomielteitä niin täytyy varmaan niistäkin hieman etukäteen varoittaa ettei tulisi myöhemmin yllätyksenä sitten sen jälkeen kun olen kriiseillyt viiden sivun verran. Esimerkkinä näin alkuun pidän todella, todella paljon Doctor Whosta, Star Trekistä, Putouksesta, The Avengerista ja muista Marvelin mättöleffoista. Myös kauhuleffat ja trillerit on todella nam.

Sitten on pakko vielä sanoa että musiikkimakuni kyllä on todella laaja, klassisesta metalliin ja japanipopista dubsteppiin ja on tietyt bändit/artistit joista innostun enemmän kuin muista. Useimmiten parhaiten säväyttää sekava ja mielenvikainen musiikki, ja jos biisissä esiintyy viulu jos toinenkin niin todennäköisesti tulen saamaan rajuja eargasmeja. 

Ja sitten on Hurts. En edes sano miten paljon kyseistä bändiä rakastan. En edes voisi kiteyttää sitä yhteen postaukseen, enkä edes ala tai huomaan muuten pian kirjoittavani toista tuntia paasausta brittimusiikin tärkeydestä. Sen verran vain sanon että tulen kyseisestä bändistä vielä tulevaisuudessa kriiseilemään so watch out.

aasinsiltana tämmöinen hassu kuva meidän Viivistä tuitui

Joten jos yhtään kiinnostaa meikäläisen elämää seurata niin sitä vaan!

Hieman huonoon aikaan ehkä tän aloitin sillä pienen rahakriisin myötä kökötän himassa vielä ainakin seuraavat pari viikkoa. Kerrankin näin päin, vaikka tästä 30 neliön yksiöstäni tykkäänkin niin aika turhaahan siitä maksan jos kotona nukun kerran pari kuukaudessa.

Huoh, oon valvonut viime yön ja odotan tässä että kello olisi kymmenen niin voisin alkaa lähteä liikenteeseen, pitäisi työpaikalle kiikuttaa verokortti ja tehdä mutka isovanhempien luona. Ehkä saan illalla paremmin unta ja herään maanantaina kivasti virkeenä kuudelta töihin!

Tuskin mutta ainahan sitä voi toivoa.