O captain, my captain.

Näin alkuun voisin pahoitella tännekkin omaankin lapsuuteen kuuluneen suuren Robin Williamsin poismenoa. :( Osoitus maailmalle miten vakava sairaus masennus todellisuudessa on. Toivottavasti löysi kaipamansa rauhan jota ei elinaikanaan saanut. 

Viimepäivät on menneet pienessä kiireessä töiden ja sosiaalisen elämän pyörteissä joten ajattelin pientä viikkokatsausta antaa.

Eilen käytiin kämppispämppiksen kanssa studiossa istumassa pari tuntia syksyn uuden komedian Vinoshown kuvauksissa. Olin kotia päästyä aivan loppupoikki että hyvä kun en metroon nukahtanut. Hikoilin kuin sika ja sain jäätävän päänsäryn nauramisesta, mutta voin sen verran luvata että hauska ohjelma on luvassa. 

Perjantaina Heidi tuli Helsinkiin kyläileen, jauhettiin paskaa aika myöhään ja peloteltiin toisiamme kauhutarinoilla. Oli ihan jees yrittää nukkua hrrr. 

Lauantaina olinkin sitten hänellä kynsimallina lopputyötä varten. Ranskalainen manikyyri pidennyksillä! Pienet paineet iski siellä kun aika tuntui loppuvan kesken mutta läpi meni! 

Illasta kävin vielä pyörähtämässä Itäkeskuksessa Mikon kumppaneiden luona. Lahnattiin, pelattiin Kindom Heartsia ja kuunneltiin Disney biisejä saksadubeilla. Ihan normi-ilta. 

Sunnuntaina herättiin hyvissä ajoin kukonlaulun aikaan, napattiin Stigu raitsikkapysäkiltä messiin ja suunnattiin terminaaliin ja sieltä Viking Line Gabriellaan! Kuuden tunnin laivakierros Tallinnaan ja takaisin (ilman maihinnousua tosin) sujui lähinnä taxfreen hyllyjen välissä seikkaillen ja maisemia katsellen. Tietovisasta ei voittoa tullut mutta laivaisäntä oli aivan mahtava! 

joo, takana oleva Virolainen jäpikkä katteli The Avengersia. Oleme kellapomm ja silleen.

Niin juu! Vaikka tämä tiistai olikin nyt kaikilta osin shokeeraava, niin näin oli myös viime viikon tiistai - silloin tosin positiivisella tavalla. Nimittäin olin pari viikkoa vääntänyt paperille muotokuvaa Hurtsin poikien toisesta puoliskosta Adamista ja noh, hieman väkinäisesti laitoin sen esille Instagramiin mutta mitä tapahtui??

EXCUSE ME

Voin sen verran kertoa ettei onnenkyyneleet olleet kaukana. Ette ehkä ymmärrä mutta kärsin järkyttävistä paineista mitä tulee piirtämiseni ja tuotoksieni julkaisemisen suhteen, ja tämä ele jonka sain... Kiitos, kiitos todella. Kun seuraavan kerran olen vajoamassa itseinhon syövereihin muistan tämän. Ja hymyilen!

The day I found home

Tasan vuosi sitten heräsin aamuyhdeksän aikoihin porukoiden sohvalta (jonne olin majoittautunut muutamaksi päiväksi), pakkasin tavarat pakettiautoon ja isä ratin takana lähdettiin ajamaan kohti uutta kotiani - Helsinkiä. Olo oli epätodellinen. Asia josta ole haaveillut tenavasta asti vihdoin toteutui. Uuden kodin kautta sain myös uuden työn ja uudet työtoverit. Olin lievästi sanottuna peloissani. Olin asunut jo omillani mutta pärjäänkö nyt varmasti ihan uudessa kaupungissa?

Asuttiin siis tosiaan aluksi kuukauden verran Forenomin vuokrakämpässä samalla kun etsittiin sitä oikeaa asuntoa. Oli kyllä sellainen tapaus ettei ikävä jää. Vessa ja suihku jaettiin kahden muun huoneen kanssa ja keittiö oli koko rapun käytettävissä. Voi jeesuksen kevät.

Maisemista en valita. Töölö on aina Töölö.

Alku oli kyllä ihan kaaosta. Heti ensimmäisellä viikolla onnistuin baarireissun jälkeisenä yönä paskomaan nilkkani ja hakemaan sairaslomaa. Hyvän kuvan annoin itsestäni!

Pari viikkoa etiäppäin ja saatiin tämä nykyinen kämppä jossa ollaan siitä asti asusteltu. Se hetki kun lopulta vilkastiin vessaan ja nähtiin Hurtsin juliste siellä seinällä - päng. Tää on pakko olla meidän. Ja niinhän se lopulta olikin.

Ja hyvinhän tässä on pärjäilty. Kävin kursseilla ja uskallauduin lukemaan ääneen novellejani muiden (paljon kokeneempien) kirjoittajien arvosteltaviksi. Improporukka nyt oli aivan omaa luokkaansa, ikävä on jo.

Rakastun joka päivä tähän kaupunkiin aina vain enemmän. Päivääkään en vaihtaisi pois, ja toivonkin loppuelämän jatkuvan samoissa tunnelmissa.

Väsyttää, ihan oma syy

otsikko kuvastaa hyvin viime Sunnuntaita..

Helteet + työ ei oikein sovi mulle, oon ollut aivan loppu viimeiset pari viikkoa. Kirjoittaminenkin on jäänyt hieman väliin kun silmät ei pysy varttia pidempään auki.

Lyhyesti ajattelin nyt kuiteskin päivittää. Sakke eli Saila oli tosiaan viime viikon meidän ilonamme, käytiin esim. Suomenlinnassa juomassa Mojitoa ja katselemassa auringonlaskua, Memphiksessä syömässä (turhan kallis paikka jokapäiväiseen ateriointiin mutta hintansa värtti) ja Hietsukin tuli nähtyä ensimmäistä kertaa. Wow siellä oli ihmisiä.

venäytin myös polven töissä ja se oli muutaman päivän paskana..

Suokista kun lähdettiin satuin siinä kävellessä vilkaisemaan kelloa ja huomasin että LAUTTA LÄHTEE KAHDEN MIN. PÄÄSTÄ JA SEURAAVAN LÄHTÖÖN OLISI TUNTI. Siinä sitten juostiin - ja ehdittiin. Oli tuuletuksen paikka!

Lautalla joku hauska laittoi "My Heart Will Go On"in soimaan ja kaaos oli valmis.

Käytiin myös baarissa, tai oikeastaan parissa. Keskustan Shot Barissa nimensä mukaisesti shotit rulettia pyöräyttämällä, ja vedin sitten La Cucarachan liekitettynä pillillä. Joo, kokemus sekin. Kantapaikka Cafe Mascot taitaa olla entinen kantapaikka ainakin sen iltaisen perusteella; baari lähes tyhjänä, baarimikko vittuili ja jotkut jäpikät salakuunteli meidän keskusteluja heittäen kommenttejaan aina kun mahdollista. Siltasesta sen sijaan jäi tällä kertaa hyvä fiilis. Vaikka paikka oli tupaten täynnä, kuten tavallista, saatiin kuitenkin istumapaikat ja viihdyttiin siellä pidempään kuin koskaan aiemmin. Vessajonossa joku tytsy luopui kaljastaan ja toisen kanssa keskusteltiin viineistä ja kuinka "mä en koskaan juo kaljaa mutta nyt kelpaa".

Sunnuntaina en päässyt edes sängystä ylös. Hyi helvetti. Kadun. Keksin pitää tipattoman Elokuun ja no voisihan sitä.

No mutta juu mitäs vielä. Pari viikkoa sitten leikkasin itselleni hetken huumassa otsatukan..

... ja viime viikolla kyllästyin jatkuvaan värin lisäilyyn ja värjäsin bruneteksi.

Sellasta. Kuuma on ja hiki valuu. Naapurin kitaranraiskaamiseenkin on mennyt muutaman kerran jo hermot mutta muuten oikein jees meno. Nautitaan nyt lämmöstä kun kohta ne -30 asteen pakkaset kumminkin tänne taas tulee seuraavaksi kymmeneksi kuukaudeksi. 

Steady on you fucking alky

Perjantaina oli Stiguttimen syntymäpäivä ja vietettiin sitä tietty asiaankuuluvalla tavalla.

 The World's Endin eli maailman absurdeimman brittikomedian, Cornetto trilogian päätösosan teemaisesti teimme kartta kourassa pienen baarikierroksen. Alunperin kyseessähän on siis "The Golden Mail" - 12 baaria, 12 tuoppia - joka viideltä lapsuudenystävältä jäi aikoinaan kesken, ja jota nyt vuosia myöhemmin lähdetään suorittamaan uudelleen. Matkan varrella alkaa sitten sattua ja tapahtua kaikkea hyvin, hyvin outoa kunnes lopulta ollaan keskellä täydellistä kaaosta. Tsekatkaa traileri, en tahdo itse spoilia sen enempää mutta kyseessähän on siis tämänhetken suosikkielokuvani ja todella suosittelen tätä sekä koko trilogiaa kaikille elokuvia arvostaville.

Mutta aiheeseen. 12 baaria on kenelle tahansa älytön tehtävä joten meidän Puolimaratonimme oli huomattavasti helpompi handlata. Kolme tyttöä, kuusi baaria, 18 tuoppia. Kierros alkoi siinä puoli kymmenen aikaan Cafe Talosta, ja reitti jatkui siitä sitten pitkin Hämeentietä: Morris, Café Mascot, MuCava, Bar Bronco ja loppuhuipennuksena meidän kantapaikkamme Lepakkomies. Alunperin Siltanen kuului myös listalle mutta tiedostimme sen olevan täynnä jo etukäteen joten pudotimme sen suosiolla pois. Mitään yhtä maailmaamullistavaa kuin elokuvassa ei tapahtunut, nähtiin matkalla miesnäyttelijöitä ja Lepiksen portsari hieman vittuili kun olimme ovella viittä minuuttia ennen pilkkua, mutta muuten aivan tavallinen kesäilta. Onnistunut reissu, ensikerralla ehkä uskaltaa heittää kartalle muutaman baarin lisää!

Muilta osin viikonloppu sujui rauhallisissa oloissa. Ostin esimerkiksi itselleni uudet kesätossut, Spirit Storessa on loppuunmyynti ja ostin sieltä kengät kuudella eurolla. Kuudella eurolla?? Ei paha diili ollenkaan. Näillä piikeillä onkin mukava potkia miehiä nivusiin jos häiritsemään tulevat.

Olisin mieluummin tahtonut mustat, mutta niitä oli vain yhtä kokoa enää.

Heräteostos, korukauppa jonka nimeä en muista. Mutta siellä oli ale ja kolmella eurolla lähti!

Eipä tässä muuta, huomenna taas työelämän pariin. Jippijaihei.

ps. Löysin sattumalta kaapista avaamattoman värin Crazy Colorin Lilacia ja olen tässä jo innoissani suunnitellut käyttäväni sen ensi kuussa, ellei jopa aiemmin! Jos nyt malttaisin kuiteskin pitäytyä vielä tässä pinkissä.

Kesälukemista

Nyt viime päivinä kun ei ole töiden alkamisen vuoksi tapahtunut mitään tähdellistä kerrottavaa, suunnittelin tekeväni postauksen kirjoista joita olen loman aikana ja sen jälkeen lueskellut! Pistäkää korvan taakse jos kaipaatte lukemista.

David Safier: Happy family

Emma Wünschmann  on hylännyt perheensä vuoksi kansainvälisen uran kustannusalalla. Nyt hänellä on pieni lastenkirjakauppa, jossa saisi kernaasti käydä enemmänkin maksavia asiakkaita.

 Perhe-elämäkään ei kukoista: teini-ikäisen tyttären mielestä äiti on totaalisen nolo, poika on sulkeutunut kirjojen maailmaan ja aviomies potee pahanlaatuista työuupumusta.

Kutsu Stephenie Meyerin kirjanjulkaisutilaisuuteen lupailee tilanteeseen parannusta. 

Emma raahaa mukaansa vastahakoisen perheensä, kaikki hirviöasuihin pukeutuneina. Tilaisuudesta tulee täydellinen katastrofi, mutta pahin on vielä edessä. Kotimatkalla Wünschmannit törmäävät noitaan, joka langettaa heidän ylleen kirouksen. Se muuttaa heidät vampyyriksi, Frankensteiniksi, muumioksi ja ihmissudeksi!

Wünschmannien on pian saatava kirous purettua. He matkaavat Transilvaniaan etsimään vanhaa noitaa - sekä yhteisen onnen avaimia.

Aluksi voisin mainita sen että kyseinen kirjailija on kirjoittanut myös yhden suosikkikirjoistani Huono karma ja Safierin loistava tarinankerronta toistui myöskin Happy familyssa. Teemoiltaan kirjat olivat myös melko samanlaisia: alun huonot perhesuhteet, jotka monen odottamattoman mutkan kautta päätyvät pitkiin halauksiin ja onnelliseen loppuun. Ei mikään tyypillinen teema omaan kirjahyllyyn mutta Safier saa kliseisestä teemasta kasaan todella koukuttavan tarinan huumorin ja vinksahtaneiden juonenkäänteiden avulla. Raskaan ja syväluotaavan kirjallisuuden ystäville tarina hirviöiksi muuttuvasta saksalaisperheestä ja heidän matkastaan saattaa olla turhan kevyttä lukemista, mutta heillekkin suosittelisin tätä esimerkiksi auringonotto lukemiseksi tai pitkien juna/automatkojen piristykseksi. Naurettua tuli moneen otteeseen perheen edesottamuksille, ja  bonuksena voisin mainita Frankesteinin hirviöksi muuttuneen isän, jonka kommunikointi kirjan sivuilla tapahtui lähinnä tikku-ukko kuvien avulla. Kiva pieni lisämaku siis.

Alice Sebold: Oma taivas

Kun ensi kerran tamaappe Susie Salomonin, hän on jo kuollut. Tarkkaillessaan elämää taivaspaikaltaan hän kertoo tarinan, joka hämmentää vuoroin rajuudellaan, vuoroin kauneudellaan. 

Oma taivas on kertomus perheestä ja siitä riistetystä tytöstä. Mutta se on myös tarina ilosta, joka ihmeellisesti löytää paikkansa surun keskelle. Alice Seboldin esikoisromaani herättää lukijassaan niin järkytyksen, innostuksen kuin hellyydenkin tunteita. 

Ihan omiaan takakansi ei mennyt lupaamaan. Oma taivas on rajujen tapahtumien varjossa kaunis satu murhatusta tytöstä jolla kaikki jäi kesken. Vuosien ajan hän seuraa sivusta - omasta taivaastaan - elämää johon ei enää kuulu mutta jonka kulkuun kuolemankin jälkeen vaikuttaa.
Samalla se on myös ankara selviytymistarina: miten elämä jatkuu perheenjäsenen poismenon jälkeen? Kuinka löytää voimia jatkaa? Miten pitää perhe kasassa, kun esikoisen kuolema on jättänyt jälkeensä märkivän haavan?
Jokainen heistä etsii epätoivoisesti omaa tietään selviytyä. Perheen isän omistautuessaan pakonomaisesti tyttärensä murhaajan selvittämiseen äiti yrittää unohtaa ja pakenee tragediaansa omin kyseenalaisin keinoin. Samaan aikaan perheen kaksi nuorempaa lasta yrittävät kasvaa aikuisiksi sisarensa kuoleman varjossa.

Kirja sivuaa myös perheen ja muiden läheisten selviytymistarinan lisäksi kahta muuta polkua. Susie muistelee taivaassaan aikaa kun kaikki oli vielä hyvin, lapsuudesta siihen päivään kun heidän omituinen naapurinsa houkutteli hänet pellon alle rakentamaansa onkaloon ja murhasi hänet.
Susien tarinan lisäksi pääsemme kurkistamaan tarkemmin hänen murhaajansa elämään ja tämän taustoihin. Tätä mahdollisuutta ei kyseisen kirjan elokuvaversiossa ollut, ja elokuva oli muiltakin osin paljon silotellumpi versio. Kirja ei sovi kovin herkille ja kevyttä lukemista kaipaaville, sillä se saattaa tietyiltä osilta järkyttää lukijaansa. En siis ihan ensimmäisenä valitsisi lapselle satukirjaksi jos sille linjalle mennään mutta sanoisin tämän kirjan kuuluvan kaikkien kirjallisuutta rakastavien hyllyyn. Oma taivas on aivan oma kokemuksensa nykykirjojen seassa, ja tarina jää mietityttämään vielä viikkoja lukemisen jälkeen.

Eoin Colfer: Vielä yksi juttu...

Myrsky oli selvästi laantunut, ja jossakin kaukana kukkuloiden takana jyrisevä ukkonen kuulosti yhtä vaisulta kuin mies, joka on myöntänyt hävinneensä väittelyn ja sanoo sitten kaksikymmentä minuuttia myöhemmin 'Niin, ja yksi juttu vielä..' - Douglas Adams

Rikon ehkä jotain luonnonlakeja kirjoittaessani tästä kirjasta sillä se on minulla vielä kesken mutta menkööt, en arvostele sitä sen syvemmin. Kyseinen kirjahan on siis ikoniseksi muodostuneen Linnunradan käsikirja liftareille -kirjasarjan kuudes osa joten jo sen tähden suosittelen tätä kirjaa. Ja auta armias jos ette ole lukeneet LKL:n kirjoja. Douglas Adamsin tyyliä mukaillen Eoin Colfer on kirjoittanut "vielä yhden jutun" Arthur Dentille ja tämän sekavankirjavalle ryhmälleen heidän matkustaessaan ympäri galaxia epätodennäköisyysmoottorilla varustetulla aluksellaan, joka - no - nimensä mukaisesti ajaa heidät mitä epätodennäköisempiin paikkoihin.
Väsyneenä ei tätä kannata lukea. Pitkät ja monimuotoiset virkkeet saattavat pudottaa lukijan kärryiltä jo alkumetreillä mutta ei kannata jättää kirjaa hyllyyn vain sen tähden, sillä juuri tämä sanakikkailu on kirjojen sydän. Sen enempää en osaa kertoa mutta olen itse koukuttunut tähän kirjaan, ja LKL:n aikaisemmat kirjat kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini.. Palataan asiaan sitten kun olen saanut luettua sen läpi!

En ole mikään mestariarvostelija, pahoittelen. Tiivistettynä voisin sanoa että jos lukemista vaille olette, olkaa hyvät ja kokeiltaa vaikkapa näitä. Kiitti ja kuitti!

Here comes the boogeyman

Kesäloman viimeisiä päiviä viedään! Kirjoitan juhannusreissupäivitystä hiukan myöhässä mutta menkööt.

Vietettiin tosiaan viikon verran reissussa. Ensin pari päivää Nokialla ja Tampereella missä aika meni lähinnä kirppareiden, leffojen ja Viivin touhujen ympärillä. Naww.

Sieltä matka jatkui Tornioon Hanan suvun mökille, jonne Jyr(k)ikin tuli aikaa viettämään. Grillattiin, katottiin leffoja, kuvattiin pari epämääräistä videota ja käytiin Ruotsin puolella itikoiden syötävänä. Kiusattiin myös prinssi Jusafatia ja pelattiin "Who am I" peliä muutamaan otteeseen.
(Niille joilla tästä pelistä ei ole mitään hajua: Kaikki osallistujat kirjoittavat lappuun jonkun henkilön/olennon nimen, liimaavat lapun vieressä olevan otsaan siten ettei henkilö itse näe mikä nimi lapussa on. Tarkoituksena on kyselemällä selvittää henkilön identiteetti, ja vain sellaisilla kysymyksillä joihin voi vastata joko kyllä tai ei. Helppo seuraleikki ja todella hauskoja tilanteita aiheuttava!)

Sunnuntaina lähdettiin sitten vielä Kemiin yhdeksi yöksi viettämään tyttöjeniltaa. Syötiin, juotiin, pelailtiin ja katsottiin vähän töllöä. Ja luonnollisesti jauhettiin vähän scheißea. Maanantaina illasta lähdettiin takaisin kohti Helsinkiä ja vietettiin yö junassa. Aivan hirveetä, en nukkunut hetkeäkään. Musta on tullut liian mukavuudenhaluinen oh god.

Mutta oli kiva pikku reissu! Rahaa on tullu tuhlattua aivan liikaa nyt parina viimeisenä viikkona, oon hamstrannu hieman vaatteita, leffoja ja kirjoja kaappiin homehtumaan nami nami! Teen myöhemmin kyllä jonkinlaista tarkempaa materiaalipäivitystä. 

Nyt pitäisi lähtiä kaupungille katsomaan vanhaa työkaveria joka sattuu olemaan Helsingissä käymässä! Ja maanantaina alkaa taas työt voi ei miten pystyn palautumaan aamurytmiin kun unirytmi on nyt sitä "viideltä nukkuun ja kolmelta ylös" luokkaa. Hupsis mutta kyllä tää tästä!

Tukkataikaa ja muutama päiväretki

Huuu puolet lomasta jo kärsitty! Laiskuuden ja sateisten ilmojen tähden olen lähinnä istunut sisällä ja pelannut Simsiä (kesäloma ei ole loma ilman yöllisiä Simslaneja..) ja tappanut hiuksiani kemikaaleilla. Käytiin kyllä tsekkaamassa Eerikinkadun Roska tuossa viime viikolla, vähän hiljaista oli mutta muuten oikein jees paikka.

Hiustentappokeissini sai perjantaina päätöksensä kun vihdoin luovuin vaalentamisesta ja päätin lotrata Crazy Colorin Fire merkkiä päähän (Cyber Shopista löytää ihan kohtuu hintaan). Oon näillä samoilla tuotteilla joskus ennen muinoin aiemminkin leikkinyt ja ovat sinällään oikein käteviä sillä värit ovat hellempiä hiuksille kuin tavalliset kestovärit. Sävyjä voi myös sekoittaa huoletta keskenään jos kaipaa jotain sävyä jota ei värivalikoimasta löydy, tai - kuten itse tein - tiettyä sävyä voi myös pehmentää sekoittamalla sitä hoitoaineeseen. Ei mitään rakettitiedettä eikä vaadi sen kummemmin uhrilahjojakaan.

Useiden värinpoistojen, vaalentavien hiusvärien ja keltaisuutta poistavien hiusnaamioiden tulos. Joo. Päätin luovuttaa tän taistelun ennenkuin hiukset putoavat vallan päästä. Sinällään ihan hyvä lopputulos kun ottaa huomioon että aloitin vaalentamisen lähes mustista hiuksista. Joskus hamassa tulevassa sitten otan uusintamatsin.

Lopputuloksena oikein pirtsakka pinkuli väri! Ei ollenkaan liian tumma kuten aluksi vähän pelkäsin vaan juuri sopiva. Tilkka väriä hoitoaineeseen ja voilà! Jouduin kyllä toistamaan tämän rituaalin muutamaan otteeseen kun hoitoaineet loppuivat kesken mutta hyst hyst. Joskus vielä olisi haaveena saada se oikein haalea purkkapallopinkki ja talvella eehkäpä sininen mutta niiden aika on sitten myöhemmin (enkä tiedä voinko työn puolesta hirveästi revitellä omg).

Lauantaina käytiin ilmaisessa Hypeconissa Hyvinkäällä! Pieni ja söpö tapahtuma täynnä todella kivoja cosseja (kuten alla näkyvä Ten ja Rose ;w; itkin moneen otteeseen) ja kuten aina coneissa käydessä iski palava halu palata ompelukoneen ääreen, heti kun sellaisen saan hommattua. Oli kiva nähdä kavereita, varsinkin kun kaikista heistä ei ollut etukäteen edes tietoa ovatko he paikan päällä :D Erityismainintana Maijua oli ihana nähdä nyt kun seuraavan kerran on aikaa sen jälkeen kun hän palaa Jaappanin mailta ensi kuussa!

Sunnuntai vietettiin Lauttasaaressa kuvailemassa. Mikko oli hommannut uuden järkkärirakkauden ja halusi päästä sillä leikkimään joten siellähän me oltiin.

Tänään pitäisi vielä pakata sillä huomenna on aikanen herätys kun köröttelemme bussilla Nokialle pariksi päiväksi, josta matka jatkuu pohjoiseen juhannuksen viettoon! Sääennusteet ovat luvanneet kylmää säätä mikä vähän harmittaa mutta ei anneta sen häiritä! ☺