Noniin, saavuin eilen kotia reissultani mutta kiireisen päivän jälkeen olin illasta sen verran väsynyt että päätin kirjoittaa vasta tänään.
Näin alkuun voin Pirkanmaan reissuani avata sanomalla etten ole aikoihin ollut näin rasittunut! Voi luoja millaiseksi pelleilyksi loppuaika meni, kiitos kesäaikataulujen ja aina yhtä ihanan VR:n toimivuuden. Alunperin oli suunnutelmissa tulla jo keskiviikkona kotia mutta asioiden kusemisen tähden hyppäsin vasta eilen aamusta bussiin (olin niin kiukkuinen junayhtiöömme että tein päätöksen matkustaa pidemmät matkat tästälähin bussilla aina kun se on mahdollista, vaikka matkapahoinvoinnista toisinaan kärsinkin).
Mutta niin, mitähän sitä kertoisi.
Lauantai kului lähinnä niinkuin lauantait tavallisestikkin eli juoden. Tavaomaisesta poiketen vietin sen kylläkin veljeni
Tonin ja hänen frendiensä seurassa. Aloittelujen jälkeen kierrettiin parit paikalliset ja päädyttiin aamuyöstä uimarannalle perseilemään. Ilta koostui aikalailla syvällisistä keskusteluista ja siitä kenen mielestä
Benedict Cumberbatch sopi
Khanin rooliin ja kenen mielestä ei. Ai maailman kalpein mies esittämään intialaista pahista? No ei sovi ei.
Sunnuntaina makasin darrassa. En ymmärrä miten mutta ei siitä sen enempää.
Maanantaina ei tehty sen kummemmin mitään. Pyörähdettiin äiteen kanssa kirppiksellä ja terassilla, ensimmäinen arkipäivä loman alkamisen jälkeen.
|
Taivaallisen hyvää kanasalaattia omnom ♥ |
Tiistaina olikin menoa ja vipinää. Lähdin Tampereelle tapaamaan ihmisiä ja päätin pitkästä aikaa pyörähtää rakkaalla
Radiokirppiksellä! Kuten kaikki varmaan tietää, asiakaspalvelu hieman (huom. paljon) rakoilee mutta jos todella tahtoo tehdä löytöjä tämä on se paikka jossa niitä tehdään. Koskaan ole lähtenyt kyseisestä paikasta tyhjin käsin, enkä lähtenyt nytkään mutta taidan tehdä erillisen materiaalipostauksen myöhemmin!
Kimpsuineni ja kampsuineni käppäilin rautatieasemalle
Riinaa tapaamaan! Tytsyllä oli pääsykokeet ja ehdimme vaihtaa kuulumisia sen puolisen tuntia ennenkuin meidän täytyi erkaantua omiin suuntiimme. Oli kiva nähdä, harmi että seuraavaan tapaamiseen menee ehkä se vuosi :( Pidä hauskaa siellä Amerikan mailla, onneksi on skype ja kaikki! ♥
Jatkoin matkaani Kumpulaan tapamaan ystävääni
Heidiä! Hän on käynyt manikyyrikursseilla ja koska olin hänellä kynsimallina pari kuukautta sitten (ranskalainen, tykkäsin todella) päätimme viettää illan samoissa meiningeissä ja antaa hänen harjoitella tulevaa loppukoetta varten.
Takaisin keskustaan lähteminen olikin sitten kovan työn ja tuskan alla, koska huomattiin pikkasen liian myöhään kesäaikataulumuutokset, huuuuups! Pääsin kyllä vihdoin kotia mutta siihen sisältyi taksimatka ja 35 euron lasku.
@#%&£@%!!
|
söpöjen kesäkynsieni lisäksi kuvassa vilahtavat uudet spacepökät Radiokirppikseltä! |
Keskiviikko eli päivä jona minun oli tarkoitus lähtiä kotiin. Pakkailin aamupäivän rauhassa ja naureskeltiin lapsuuskuville, minkä jälkeen veljen kanssa kyläiltiin mummon luona. Enokin sattui paikalle ja jauhettiin siinä juurtajaksaen ulkomaanreissuista. Oli aurinkoinen ja ihana päivä, mitä nyt muutamaan kertaan yllätti sadekuuro.
|
multa on aina löytynyt tyyliä |
Sitten oli tarkoitus lähteä. Kaatosateessa raahasin tavarani juna-asemalle, tai oikeastaan bussiasemalle sillä
Pori-Tampereen välillä kulkevat junat oli korvattu busseilla ja olisihan se pitänyt arvata ettei se systeemi toimi. Kun bussin on tarkoituksena lähteä klo. 19:27, sillä olettaa ehtivänsä Tampereelta lähtevään klo. 20:07 junaan mutta ei. Netistä tuli tarkistettua että sori, kyseinen veeärrän bussi on yllättäen vasta 20:12 siellä eipä voi mittään. Pisti kyllä kiukuttaan koska en enää millään olisi ehtinyt ajoissa. No taksilla, ehkä, koska kahden metrin päässä autoja kökötti jopa kaksi, mutta hintaa olisi tullut taasen se päälle 30 e joten ei kiitos. Lipunmyyntikin meni kahdeksan aikoihin kiinni enkä tiedä olisiko jotenki muuta kautta saatu järjestettyä vaihto toiseen junaan mutta kiukuspäissäni päätin palata takaisin porukoilleni ja lähteä seuraavana päivänä halpabussilla kotiin. Ja niin teinkin! Ehdin jopa nähdä lapsuudenystävääni kun hän sattui olemaan liikenteessä ja heitti minut bussiasemalle Tampereelle, thanks dude!
Vaikka rakastankin perhettäni kamalasti en voi sanoin kuvailla miten iloinen olin päästessäni takaisin kotiin. Heitin tavarat nurkkaan ja ehdin nukkua tunnin päikkärit ennenkun piti taasen lähteä liikenteeseen. Mutta torstaista kerron tarkemmin toisessa postauksessa.
ps.
|
IT'S THE CIRCLE OF LIFE |
Viivi on jokseenkin loppu meihin. Miow.