Näin alkuun voisin pahoitella tännekkin omaankin lapsuuteen kuuluneen suuren Robin Williamsin poismenoa. :( Osoitus maailmalle miten vakava sairaus masennus todellisuudessa on. Toivottavasti löysi kaipamansa rauhan jota ei elinaikanaan saanut.
Viimepäivät on menneet pienessä kiireessä töiden ja sosiaalisen elämän pyörteissä joten ajattelin pientä viikkokatsausta antaa.
Eilen käytiin kämppispämppiksen kanssa studiossa istumassa pari tuntia syksyn uuden komedian Vinoshown kuvauksissa. Olin kotia päästyä aivan loppupoikki että hyvä kun en metroon nukahtanut. Hikoilin kuin sika ja sain jäätävän päänsäryn nauramisesta, mutta voin sen verran luvata että hauska ohjelma on luvassa.
Perjantaina Heidi tuli Helsinkiin kyläileen, jauhettiin paskaa aika myöhään ja peloteltiin toisiamme kauhutarinoilla. Oli ihan jees yrittää nukkua hrrr.
Lauantaina olinkin sitten hänellä kynsimallina lopputyötä varten. Ranskalainen manikyyri pidennyksillä! Pienet paineet iski siellä kun aika tuntui loppuvan kesken mutta läpi meni!
Illasta kävin vielä pyörähtämässä Itäkeskuksessa Mikon kumppaneiden luona. Lahnattiin, pelattiin Kindom Heartsia ja kuunneltiin Disney biisejä saksadubeilla. Ihan normi-ilta.
Sunnuntaina herättiin hyvissä ajoin kukonlaulun aikaan, napattiin Stigu raitsikkapysäkiltä messiin ja suunnattiin terminaaliin ja sieltä Viking Line Gabriellaan! Kuuden tunnin laivakierros Tallinnaan ja takaisin (ilman maihinnousua tosin) sujui lähinnä taxfreen hyllyjen välissä seikkaillen ja maisemia katsellen. Tietovisasta ei voittoa tullut mutta laivaisäntä oli aivan mahtava!
joo, takana oleva Virolainen jäpikkä katteli The Avengersia. Oleme kellapomm ja silleen.
Niin juu! Vaikka tämä tiistai olikin nyt kaikilta osin shokeeraava, niin näin oli myös viime viikon tiistai - silloin tosin positiivisella tavalla. Nimittäin olin pari viikkoa vääntänyt paperille muotokuvaa Hurtsin poikien toisesta puoliskosta Adamista ja noh, hieman väkinäisesti laitoin sen esille Instagramiin mutta mitä tapahtui??
EXCUSE ME
Voin sen verran kertoa ettei onnenkyyneleet olleet kaukana. Ette ehkä ymmärrä mutta kärsin järkyttävistä paineista mitä tulee piirtämiseni ja tuotoksieni julkaisemisen suhteen, ja tämä ele jonka sain... Kiitos, kiitos todella. Kun seuraavan kerran olen vajoamassa itseinhon syövereihin muistan tämän. Ja hymyilen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti